Mulla iski perjantaina taas se "mä en oikeasti halua tätä" -fiilis ja mun paastoaikeet kaatuivat. Mietin, että haluan lapsia joku päivä, enkä anna tän pilata sitä. Päässä naksahti ja ajattelin, että mä parantuisin ahmimisella. Mitä? Söin salaattia niin paljon että olisin voinut oksentaa, mutta päätin olla oksentamatta. Mua turvotti ja vitutti koko viikonlopun perjantain "parantumisyritys" ja ahmin lisää. Nyt mua etoo niin paljon, että en osaa kuvata tätä. En mä mitään halua parantua. Haluan olla laiha ja kaunis. Sitäpaitsi lapsi on niin kaukainen ajatus ettei mun tarvii murehtia sitä nyt, ja mä tarvitsisin vierelleni jonkun sen kasvattamaan. Ja mä olen yksin.
Istuin saunassa ja tajusin, että kyllä mun kropasta saa hyvän. Kun mä vaan pidän itsekurin enkä jää taas kiinni, mun olo ei saa mennä niin heikoksi. Aloitan tämän sitten paastolla, niin pitkällä kuin vain ikinä kykenen. Lisäksi olen herkkulakossa ja vhh - dieetillä sittenkin kun paasto loppuu. Näille makkaroille on nyt aika heittää hyvästit.
Kun painan 45kg, hankin napakorun, bikinit ja söpön napapaidan, jota voin käyttää kesällä. Ehkä.
Sano mulle jo suoraan, mitä sä ajattelet. En kestä epätietoisuutta.
~leah
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti