Aamupaino 49,3! Olisin varmaan tanssinut riemusta ja ollut täyin motivoitunut kolmanteen paastopäivään, ellei mun kroppa olisi päättäny romahtaa. Leposyke hipoi pilviä ja jalat ei meinannu kantaa paria metriä. Kädet ei noussu 90 astetta korkeammalle, päätä särki ja ah. Eikä jäänyt mun hirveä olo äidiltäkään huomaamatta ja se sitten tuputti mulle aamupalaksi ruisleivän ja muroja. Mua etoi ja hirvitti, mutta sain kun sainkin syötyä ne.
Mun oli pakko jäädä myös kotiin lepäämään, sillä silmissä heitti joka kerta kun nousin vain istumaan. Yritin päivän mittaan jumppailla tuota aamiasta veks, mutta katinkontit, ei mun jalat noussu tai lihakset totelleet. Ahdistaa.
Myöhemmin jouduin vielä syömään wokkivihanneksia, niin että toi näki. Lisäksi mun vaadittiin astuvan vaa'alle. Eikä missään vessan rauhassa vaan tuon silmien alla. Onneksi olen hirveän oloni takia ollut käymättä vessassa ja wokki vielä mylläsi vatsassa niin olin hitusen yli 50.
Nyt olen kuulemma tarkkailevan silmän alla, ihan todella. En saisi syödä enää vain omassa huoneessani ja muuta ihanaa. Ja jos paino laskee alle tuon 50 niin se aikoo passittaa mut jonnekin..
Pelastakaa joku ja viekää mut pois täältä?
~leah
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti