Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.

Kovat oli ajat ollu hällä takana, mut kuka uskois 'et on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan. Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan.

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois? Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Maanantai


Koko päivän olen ollut valmis hakkaamaan päätäni seinään ja heittelemään nappeja alas kurkusta. Koulu jumittaa paikoillaan ja oikeastaan ottaa takapakkia. Tänään meille heitettiin julmetusti tehtävää ja revin hiuksiani kuunnellessani luokkalaisteni juttuja.. Mutta selvisin jollain ihmeellä enkä edes lintsannut, vaikka mielessä kävi moneen kertaan vaan painella menemään!
Ja en ole varmaan koskaan himoinnut lähes mitä tahansa, niin nälkä mulla on ollut. Paaston toinen päivä menossa vasta, hitto. Mutta en onneksi langennut mihinkään.
Ja iltapaino kiitti ja kannusti jatkamaan, 49,7! Näin alhaisia lukuja taisin viimeksi nähdä 8 vuotta nuorempana ja 5cm lyhyempänä, pointsit punkerolle! Mutta tajusin, että musta on tähän. Ja kyllä, nuo on vielä nesteitä yms. mutta kyllä tää paino tästä vielä lähtee muutenkin laskuun. 


Tekee hirveästi mieli wokkivihanneksia ja kala-salaattileipää! Onneksi meillä ei edes olisi niin en voisi missään mässäilyhimossa mennä niitä kokkailemaan, huh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti