Mun elämä näyttää menevän enemmän perseelleen päivä päivältä. Ja tällä valituksella karistan varmaan monta lukijaa, mutta tätä tämä on. Mä jäin kiinni, taas. Nyt mua pidetään jälleen silmällä. Tuo soittelee ja viestittelee mulle jatkuvasti, kysyy tekemisiä ja kuulumisia. Haluaa tietää missä olen, minne menen ja milloin tulen. Pelastakaa joku mut?
Yleensä mä en syö suruun, päinvastoin paastoan sillon. Kaikki ruokahalu ja nälk on tiessään. Kuitenkin parina viime päivänä mä olen syönyt, vaikka tuntenutkin sen jälkeen mieletöntä epätoivoa ja katumusta. Kunnollinen menkkapöhötys päällä, joten vaakakaan ei osaa kertoa totuutta. Ahdistaa. Mun on kuitenkin lauantaina helppo paastota, ja toinen päivä siihen perään ei ole vaikeakaan. Kyllä mä saan tätä painoa laskettua vielä tavoitteiden mukaan ennen syntymäpäivää ja lopulta ennen kesää.
Lainasin tänään kolme kirjaa kirjastosta. Lueskelin niistä jo kahta, mutta molemmat vaikuttaa jotenkin tylsiltä. En saa mitään irti. En kuitenkin tuomitse tällä kertaa parin ensimmäisen luvun perusteella, päätin lukea ne loppuun.
Tarvitsen tsemppaavan ihmisen tänne, nyt. Vapaaehtoisia?
~leah
olen vasta muutaman hetken ollut yksi lukijoitasi, mutta en mä ainakaan sen perusteella rupea karsimaan mitä luen mitä en, jos vaikka kirjoittajaa vähän angstituttaisikin.
VastaaPoista( toki näitäkin ihmisiä on, ja se on todella nähty, osalla on vieläpä pokkaa alkaa ohjailemaan sua mitä saat ja mitä et saa kirjoittaa tms )
toivon että olosi lähtee kohenemaan, ikävä olla ikävällä tuulella. ja mun puolesta niin paljon kuin sua angstituttaa niin kirjoita ihmeessä, itseä ainakin angstin purkaminen usein edes jollain tapaa auttaa, jos ei muuten ni ainakin se että pääsee sanomaan että vittu kun vituttaa.